Olen Milla Saari, 3-kymppinen Espoolainen.
Tällä hetkellä kotona kanssani asuu 3 gööttiä.

Olen kait pienestä pitäen ollut eläinrakas ja minulla on lähes aina ollutkin jonkinlaisia karvakuonoja. On ollut hamsteria, gerbiiliä, marsua, kania...

Omia lapsia ei ole, eikä ne kuulu suunnitelmiinkaan.
Meillä kasvatetaan vain nelijalkaisia ystäviä.
Silloin kun lapsikuume iskee, piipahdan vierailulla Perkkaalla, jossa asuu kummipoikani Petteri. Ikää 3-vuotta.
Kotona asuessani meillä oli lähes aina koira ja pari kissaa,
mutta niiden kanssa en mitään harrastanut.

Sitävastoin kävin ahkerasti hevostalleilla ratsastamassa,
sekä hoitamassa hevosia.

Kun oli aika muuttaa pois kotoa, oli myös aika vaihtaa edullisempaan harrastukseen ja niin astuivat göötit kuvioihin.
Yksi harrastus se vaan on ja pysyy, VPK.
Olen ollut mukana LEPPÄVAARAN VPK:n riveissä vuodesta -85 lähtien.
Eli reilusti yli puolet elämästäni.

Tällä hetkellä olen hälytysosastossa sammutusmiehenä, vai pitäisikö sanoa sammutushenkilönä. Ja menossa mukana siinä missä ne kaikki miehetkin.

 Kyllä... Olen ollut mukana ihan oikeissakin tulipaloissa.
Koirien tullessa mukaan elämääni, tuli niiden myötä myös uusia harrastuksia.

Agility on ehkä se kaikkein mieluisin, niin minulle kuin koirillenikin.
Tällä hetkellä edustamme Helsingin Agility Urheilijoita

Kilpailen koirieni kanssa ahkeraan niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin.
Sen lisäksi koulutan satunnaisesti uusia harrastajia ja olen myös mukana yhdistyksemme hallituksessa.

Kuulun myös Länsigöötanmaanpystykorvat - Västgötaspetsen ry:n johtokuntaan, jossa vastuualueenani on koe- ja kilpailuasiat.
Kiinnostukseni koirien kasvattamiseen syntyi pikku hiljaa
harrastuksen myötä. Sain toimia apukasvattajana vuonna -98
Antimos kennelille. Kaikki sujui niin hienosti,
että ajatus omista kasvateista alkoi kytemään.

Vuonna 2002 saapui suomeen ruotsista Länsigöötanmaanpystykorva Skogsbygdens Disa Illmarig.
Jo silloin oli selvää, että saisin sen jalostuskäyttööni
ja siitä alkoi varsinaiset omat kasvattajan suunnitelmat.

Anoin ja sain oman kennel-nimeni syyskuussa 2001. 
Kennel TULIKÄPÄLÄN onkin sekoitus kahta tärkeää asiaa elämässäni.
Koiria ja VPK:ta

Kasvattajan peruskurssin kävin keväällä 2002. 
Suoritettuani kurssin hyväksytysti pisteillä 63/68 Päätin myös allekirjoittaa kasvattajasitoumuksen. (3.4.02)

Tavoitteeni on kasvattaa terveitä ja hyväluontoisia koiria, jotka ovat käyttötarkoitukseensa soveltuvia ja
rotumääritelmän mukaisia. Mutta ennen kaikkea mukavia kavereita niin kotisohvalle, kuin harrastuksiinkin.